Pieni suomalainenpiippukirja

14,90 €

Tuotekuvaus

Piippukirjaa on odotettu pian 40 vuotta

Piipunpoltto on tullut jälleen muotiin. Piipunpoltto ei ole kuitenkaan erityisen näkyvää. Kadulla ei usein tapaa kansalaista piippu suupielessä. Tämä kertoo osaksi siitä, että piipunpoltto on nykyisin monelle enemmän harrastus kuin tapa. Toisaalta savukkeista on siirrytty hienostuneempaan paheeseen.

Alan harrastajat ovat olleet pulassa, kun vuosisataisesta ilmiöstä ei ole ollut saatavilla tietoa. Pieni suomalainen piippukirja on lähes 40 vuoteen ensimmäinen suomenkielinen tietoteos piipuista ja piipunpolttoon liittyvästä kulttuurista.

Jussi Vartiainen kirjoitti piipunpolton historiasta ja nykypäivästä teoksen, joka vastaa yleisimmin esitettyihin kysymyksiin. Kuinka otan uuden piipun haltuun? Kuinka piippu täytetään ja sytytetään? Kuinka kauan pesällinen kestää? Miten puhdistan piipun? Miltä näyttävät apple, billiard ja dublin? Kuinka monta piippua harrastaja tarvitsee? Milloin tupakanviljely ja piipunpoltto alkoivat Suomessa?


Lyhyesti:

Jussi Vartiainen on totinen piippuharrastaja, joka on vuosia tutkinut piipunpolton kulttuurihistoriaa. Kirjassa on runsas kuvitus. Hartaana polttajana hän on tutustunut kymmenien valmistajien piippuvalikoimiin.

Piippuja tehdään ympäri maailmaa. Valmistus on kuitenkin vahvasti keskittynyt muutamiin maihin. Italiassa, Tanskassa ja Japanissa valmistettuja piippuja arvostetaan taideteollisina esineinä. Kuuluisimmat suunnittelijat ja tekijät ovat huipputason käsityöläisiä, joita kutsutaan alan artisaaneiksi. Kirjassa esitellään keskeisiä piippumaita ja valmistajia sekä kiinnostavimpia tekijöitä.

Piippuja on veistetty kaikenlaisista materiaaleista. On käytetty kiveä, merenvahaa, rautaa, jalometalleja, lasia, muovia, puuta, luuta ja ravun saksia. Nykypäivänä on valmistusaineiden moninaisuus on kuitenkin hävinnyt. Suosituin on briaari. Sen raaka-aine on valkokanerva, lähinnä Välimeren maissa esiintyvä pensasmainen kasvi. Selviytyäkseen kuuman ja kuivan kesän yli se tarvitsee vahvan ja rönsyilevän juuriston, jonka keskellä oleva juurenniska varastoi tehokkaasti vettä ja ravintoaineita. Tästä kovasta ja tulta kestävästä möhkäleestä tehdään briaaripiiput. Kirjassa kerrotaan myös muista piipunkopan ja imupään raaka-aineista.

Piiput ovat kovin monen näköisiä. Valtaosa kumminkin edustaa muutamaa perusmallia tai on niistä johdettuja. Kirjassa esitellään tavanomaisimmat mallit ja kourallinen oudompiakin. Varsinkin pienillä kielialueilla ovat piippuihmiset omaksuneet yleisesti mallien englanninkieliset nimet.

Kirja on sidottu (kovakantinen), 96-sivuinen povitaskukokoinen tietopaketti. Erinomainen lahja itselle ja toiselle sikariniekalle.Kustantaja Amanita.


Jussi Vartiainen: Pieni suomalainen piippukirja

96 sivua, nelivärikuvitus, sidottu.

Amanita

ISBN 978-952-5330-72-4